Suurennettu kartta

Saarijärven kirkonseudun ja lähikylien rekognosointikartta 1770-luvulta

Vuonna 1772 Kustaa III antoi suomalaisille tehtäväksi kartoitustöiden ja seikkaperäisen rekognosoinnin tekemisen Suomen ja Venäjän raja-alueilla maanpuolustuksen järjestämiseksi. Maantieteellisten kartoitusten toteutusta ja tiedustelukartaston laatimista varten maa jaettiin eteläiseen ja pohjoiseen toimintapiiriin. Tiedustelukartastojen mittaukset tunnetaan yleisemmin rekognosointikartoituksina. Vuonna 1776 Suomen maantieteelliset kartoitukset aloitettiin järjestelmällisesti. Kustaa III:n aikana sotilaskarttojen laatimisesta vastasi rekognosointiprikaati majuri Karl N. Klerckin johdolla. Sotilaat perehtyivät maanmittauksen periaatteisiin ja karttojen laatimiseen maanmittareiden johdolla. Suomen sotilaskartoituksissa käytettiin mallina Pommerin sotilaskartoituksen tuloksia. Edellä mainitut komissioiden toteuttamat pitäjänkartoitukset – ensimmäiset järjestelmälliset maantieteelliset kartoitukset – olivat laajentaneet ja täsmentäneet Suomen karttakuvaa 1740—1760-luvuilla. Sotilaskartoittajat saivat pitäjänkartta-aineiston kokonaisuudessaan käyttöönsä. Rekognosoitiprikaati täydensi maanmittareiden aiempia kartoituksia maastossa tekemillään mittauksilla.

Eteläisen rekognosointiosaston laatimat kartat kattavat lähes koko eteläisen Suomen Turusta Tampereelle ja Jyväskylään, mistä kartoitukset jatkuivat itään. Pohjoisen osaston mittaukset jäävät hämäriksi muun muassa sen vuoksi, että aineistoa saattoi tuhoutua Haapaniemen sotilaskoulun palossa tai hävitä Suomen sodan aikana. Venäläiset olivat nimittäin kiinnostuneita sotilaskartoituksista. Vuonna 1989 ilmestyneessä Timo Alasen ja Saulo Kepsun ”Kuninkaan kartastossa” rekognosointiprikaatin karttalehdet julkaistiin mittakaavassa 1:50 000. Alkuperäiset karttalehdet oli laadittu mittakaavassa 1:40 000. Kartasto kuvaa eteläistä Suomea Turun-Vammalan-Kangasniemen linjalla. Itä-Suomesta on kuvattu Kymijoen eteläpuolinen alue. Kuninkaankartastoon ei otettu mukaan oheista Saarijärven Kirkonkylää ja sen lähikyliä kuvaavaa rekognosointikarttaa, jota säilytetään Ruotsin Sota-arkistossa. Kartta kuvaa Saarijärven kirkonseutua (Saarijärvi KA), joka sijoittuu idässä nimettömäksi jääneen Saarijärven ja Pienen Lumperoisen väliselle kannakselle.

Saarijärven rekognosointikartan tarkat maaston korkeussuhteiden kuvaukset ovat poikkeuksellisia muuhun 1700-luvun kartta-aineistoon nähden. Taitavasti kuvatut mäkien ja painanteiden vaihtelut ovat karkeapiirteisyydestään huolimatta luotettavia peruskartan korkeussuhteisiin verrattuna. Maantiet, paikallistiet, talvitiet ja vesireitit (pisteviiva) erottuvat kartan pienestä mittakaavasta huolimatta. Talojen nimet ja sijaintia kuvaavat punaiset pisteet kohentavat kartan käyttökelpoisuutta paikkatietojärjestelmän hyväksi käytössä. Pitäjänkarttojen, geometristen karttojen sekä tiluskarttojen ja isojakokarttojen tietojen ja paikkatietojärjestelmän avulla voidaan Etelä-Suomen pitäjien ja kylien luonnonympäristöstä laatia kattava kuva. Saarijärven pitäjänkartta 1750-luvulta on mainio erityisesti asutuksen, peltojen, niittyjen ja paikannimien osoittajana. Mahdollisesti sotilaallisten salaisuuksien varjelemiseksi mainitussa kartassa on niukasti paikannimistöä – tärkeimmät vesistöjen nimet on tosin kirjattu kohteiden paikantamiseksi.

Saarijärven sotilaskartan väritys poikkeaa Kuninkaankartaston maapohjan värisävyistä. Tiedustelukartaston – julkaisemattomien sotilaskarttojen ja Kuninkaankartaston – karttalehdet noudattivat yhtenäistä lehtijakoa ja liittyivät saumattomasti toisiinsa peruskartan tapaan. Edellisiä on säilynyt hajanaisesti erityisesti Keski- ja Länsi-Suomesta. Jälkimmäisessä tasainen metsämaasto ja vesiperäiset alueet on kuvattu vihertävinä. Saarijärven rekognosointikartassa metsiä kuvaava vaaleanruskea ja vaalea pohjaväri on vallitseva. Tummanruskealla värillä kartoittajat ilmensivät mäkien korkeussuhteita. Korkeimmat mäkimaat ja kalliot on jätetty sävyltään vaaleaksi. Sotilaallisista näkökohdista kartoittajat korostivat vesistöjen lahtia ja saaria sekä mäkien ja jokien kapeikkoja, joita oli helppo puolustaa. Keskeisiltä alueilta kartoittajat laativat sotilaskarttoja tarkempia erikoiskarttoja. Saarijärven Kirkonkylän kannas oli erityisesti kesällä houkutteleva valtauskohde, koska vasta valmistunut Vaasan—Kuopion postitie kulki kannaksen kautta; läheiset tiettömät mäkimaat vaikeuttivat sotilaskaravaanin liikkeitä.

Ensimmäisenä ja varsin kattavana sarjana 1700-luvun jälkipuolen sotilaskartat soveltuivat pohjakartoiksi 1800-luvun pitäjän- ja venäläisten sotilaskarttojen laatijoille. Topografisen luonteensa ansiosta kartoitusta voidaan luonnehtia pioneerityöksi. Majuri Karl N. Klerckerin johdolla suomalainen rekognosointiprikaati teki maantieteellisiä kartoituksia vuosina 1777—1805. Kartoitustyö eteni ripeästi mittausosastojen yhdistämisen jälkeen jopa vapaaehtoisten voimin 1770- ja 1780-luvuilla. Työnjohdon vaihtuminen ja taloudelliset ongelmat hidastivat sitten kartoitusta merkittävästi 1780-luvulla. Kustaa III:n sodan kokemusten perusteella kartoituksen painopiste siirrettiin meren ja saaristojen kartoitukseen. Prikaati jatkoi Etelä-Suomen merialueen kartoitusta Venäjän rajalta Hankoniemeen; kartat kuvattiin mittakaavassa 1:20 000. Rekognosointiprikaati lakkautettiin vuonna 1805 ja sen henkilöstö siirrettiin Ruotsin kenttämittauskuntaan.

HJ      

Lähteet: Saarijärven pitäjän topografinen karttalehti, kirkonkylän ympäristö. Ruotsin Sota-arkisto, Finska recognocerinverket, Finska handritade kartor, Mittakaava 1:40000, Serie A, Pf 7: XIXL (108: U010), 1782-1784. Regognitioprikaatin Keski-Suomen ryhmään kuuluivat kartoittajat C. C. de Carnal, E. J. von Fieandt, G. Hougberg, C. M. Jägerhorn, L. J. Jägerhorn ja A. Wadman; Samlingar i Landtmäteri. Andra samlingen. Förteckning öfver Landtmäteri-författningar 1628—1904. Stockholm 1901; Gylden, Claes Wilhelm, Samlingar af Författningar rörande Landtmäteriet, Justeringen af mått, mål och vigt i Finland, jemte Anvisningar eller Sak-Register. Helsingfors 1836; Gustafsson, Alfred A., Maanmittarikunta ja mittaustyöt Ruotsin vallan aikana. Suomen maanmittauksen historia. 1 osa. Ruotsin vallan aika. Porvoo 1933; Hämäläinen Heikki & Roiko-Jokela, Heikki, Kartat metsienkäytön lähteenä. Metsien pääomat. Metsä taloudellisena, poliittisena, kulttuurisena ja mediailmiönä keskiajalta EU-aikaan. Toimittanut Heikki Roiko-Jokela. Jyväskylä 2005; Junnila, Heikki, Saarijärven historia 1865—1985. Saarijärvi 1995; Kallio, Reino, Vanhan Saarijärven historia. Jyväskylä 1972; Niemelä Osmo, Suomen karttojen tarina 1633—1997. Näin Suomi kartoitettiin kuvaksi. Helsinki 1998; Rantatupa, Heikki & Rautiainen, Matti & Jokinen, Jukka, Atlas. Suomen historia. Helsinki 2006.

PALUU HAKEMISTOON