Suurennettu kartta

Joutsan Niemistenmaan rajakartta 1754

1700-luvulla silloisen Sysmän pitäjän Joutsan ja Ruskealan kylien välillä oli kiistaa Hartolan kappelin alueella sijainneesta Niemistenmaan (Niemisenmaa, Niemismaa) maakappaleesta, joka olisi ollut ruskealalaisten ikivanha ulkomaa. Maaherran määräyksestä paikalla tehtiin ”tarpeellinen katsastus ja mittaus”. Uudenmaan ja Hämeen läänin ylimääräinen maanmittari Henrik Otto Brinck mittasi alueen geometrisesti kesäkuussa 1734. Myös komissionimaanmittari Abraham Frisius mittasi geometrisesti Niemistenmaan syyskuussa 1754. Niemistenmaa löytyy nykyisiltä kartoilta, mutta siksi kutsutaan etelämpänä olevaa Jääsjärveen työntyvää niemeä. Todennäköisesti Niemistenmaaksi on aikoinaan kutsuttu koko suurta Jääsjärven ympäröimää niemeä.

Riidassa vastaajina olleet ruskealalaiset esittivät vuoden 1734 katselmuksessa kihlakunnanoikeuden tuomion vuodelta 1554 Joutsanmaan ympärysrajoista. Myös joutsalaiset esittivät samana vuonna annetun kihlakunnanoikeuden tuomion, joka koski Kankaanpään ja Joutsan kylien välistä maanjakoa (Iordskipt). Tässä asiakirjassa lueteltiin Joutsan kylän rajat, jotka ovat käytännössä samat kuin Joutsanmaan rajat. Joutsalaisilla oli esittää myös kopio eräästä vuoden 1592 asiakirjasta, joka koski Kirkkolan kylän omistamaa osuutta Niemistenmaasta Ruskealan kylän rajojen sisällä ja vaikeutti omalta osaltaan rajariidan selvittämistä. Vanhojen dokumenttien esittämisen jälkeen sekä ruskealalaiset että joutsalaiset esittivät alueelta omat rajamerkkinsä (skilliemärcken).

Paikalla vuonna 1754 tehtyjen havaintojen mukaan asumattomalla riitamaalla maaperä oli suurimmaksi osaksi hyvin hedelmällistä ja kasvoi enimmäkseen lehtimetsää. Maan katsottiin olevan kelvollista pelloksi ja osaksi niityksi, mutta sen itäosan sanottiin olevan suurimmaksi osaksi ”aika kiviperäistä”. Kaskenpoltto tai metsävarat eivät näytä olleen rajakiistassa tärkeitä vaan alueen maaperän laatu ja mahdollisuudet viljelyyn. Tämän myöhään asutetun alueen viljelykset ovat kuitenkin nykyisin vähäiset ja sen itäosa on edelleen viljelemätöntä. Osasyynä riitaan voi olla myös se, että joutsalaisten maat olivat paremmat kuin ruskealalaisten. 1680-luvulta tiedetään, että joutsalaisten pellot, metsät ja kalavedet olivat hyviä, mutta niityt huonoja. Samaan aikaan ruskealalaisten pellot olivat alavia ja niityt pieniä. Heidän metsämaansa sanotaan olleen kehnoa nummea ja laidunmaiden huonoja.

Kiistelty Niemistenmaa rajoittui luoteessa nykyisiin Häränsilmään ja Ruusulanlampeen. Ruskealalaiset kutsuivat Ruusulanlampea tuolloin Vähäsäynäjärveksi, mutta joutsalaiset Verkkolammeksi. Alueen eteläraja jatkui tästä nykyiseen Vähä Säynätjärveen, jota joutsalaiset kutsuivat Säynäjärveksi. Raja jatkui edelleen Pohjaslammen (Pohjasjärvi) kautta idässä olevaan vesistöön, Viheriin (Viherinselkä) ja päättyi Retisenpohjan Lähdesaareen ja edelleen Pyykkiniemeen. Pohjoisraja kulki Vähäsäynäjärvestä lähteeseen, jonka pohjoispuolelta mainitaan alueen ulkopuolella suuri suo. Tästä raja jatkui Viherille pyykkiniemeen. Viherin itäpuolella olivat Mustataipaleen ja ”Ratusenmaan” maakappaleet. Rajakiistaa mutkisti vuonna 1734 se, että silloinen Koskipään omistaja Otto Tandefelt sanoi rajan kulkevan suoraan Pyykkiniemestä Pohjasjärveen ja olevan hänen ja joutsalaisten välinen raja. Viherin Lähdesaaressa yhtyivät neljän kylän omistukset.

HH

Lähteet: KA. MHA. C3 8/1. Geometrisk Charta Öfwer Den Twistige Marcken Niemisma, Emellan Ruskilla Och Iåutza byar. Belägit I Hardola Cappelgiäld, och Öfre Hållola Härad, samt Tafwastehuus Lähn affattat in Iunio Anno 1734 Hend: Otto Brinck; KA. MHA. C3 8/2. Geometrisk Afritning Öfwer Tvistige Rågången emillan Ioutza By kärande och Ruskela swarande utj Sysmä sochn och Öfredels Härad, uprättad efter Högbefallning under påstående Höglof: Kong: Riddare Synen den 17:de et:ra Septemb: 1754 af Abrah: Frisius; Ekstrand, Viktor, Svenska Landtmätare 1628—1900.Biografisk förteckning. Umeå & Uppsala 1896—1903; Juvelius, Einar W., Sysmän pitäjän historia. Ensimäinen osa. Aika n. vuoteen 1700. Lahti 1925; Markkanen, Erkki, Asutus ja väestö keskiajan lopulta nykypäiviin. Hartolan kirja. Pieksämäki 1968; Rapo, Riitta, Joutsan asutus, väestö ja elinkeinot 1700-luvun loppuun. Joutsan kirja. Toimittanut Matti Musikka. Jyväskylä 1976.

PALUU HAKEMISTOON