Suurennettu kartta

Hankasalmen Rusilan verollepanokartta 1734

Uudenmaan ja Hämeen läänin ylimääräinen maanmittari Henrik Otto Brinck mittasi vuonna 1734 Laukaan pitäjän Lievestuoreen kylän Rusilan (Brusila) rälssitalon, koska kruunun ja yksityisen välillä oli tapahtunut talonvaihto. Rusilan omistaja kersantti Erik Ekestubbe oli nimittäin anonut saada vaihtaa kruunun kanssa talon johonkin toiseen yhtä hyvään taloon Tenholan pitäjässä. Rusilan talo kuuluu nykyään Hankasalmen kunnan Niemisjärven kylään. Kartta selityksineen on säilynyt sekä konseptina Keski-Suomen maanmittaustoimistossa (Jyväskylä) että renovoituna Kansallisarkistossa (Helsinki).

Niemisjärvi sijaitsi tuolloin Uudenmaan ja Hämeen sekä Savonlinnan ja Kymenkartanon läänien rajalla. Niemisjärveläisillä oli riitaa lääninrajan kulusta Kangasniemen pitäjän Halttulan kylän asukkaiden kanssa. Vuonna 1728 riitamaalla pidettiin katselmus.  Niemisjärveläisillä oli silloin esittää vuonna 1452 annettu rajakirje, jossa kuningas Kaarle Knuutinpoika oli vahvistanut rajan. Aiemmat tuomiot rajasta oli annettu vuosina 1415 ja 1446. Viimeksi mainitussa rajakirjeessä mainitaan kaksi rajapaikkaa, joiden yhteydessä esiintyvät varhaisimmat maininnat seudun metsistä. Niemisjärven pohjoispuolella Kuuhankaveden rannalla oli rajapaikka Niinimäki (Ninimaeki), joka osoittaa metsälehmuksen (Tilia cordata) kasvaneen näillä seuduilla asti. Niemisjärven eteläpuolella nykyisten Hankasalmen Ilotunsalmen ja Toivakan Muurasmäen välillä rajan sanotaan jatkuneen seuraavasti: ”ja neva ja matalaa metsää ja pieni järvi” (och een mosa och låghe skogh och ett lithet träsk).

Brinck kertoo vuonna 1734 laatimansa kartan karttaselityksessä aluksi, että peltojen laajentamiseen sopivia paikkoja talon lähellä ei ollut, mutta kauempana metsässä olisi tähän tarkoitukseen parempi maanlaatu. Niityissä oli keskinkertainen kasvu, mutta tulvat olivat haittana varsinkin Jokiniityllä ja järvien rannoilla sijaitsevilla niityillä. Niittyjä olisi ollut mahdollisuus lisätä rämeitä hyödyntämällä, mutta nähtävästi se ei ollut tarpeen, koska haavanlehdeksiä saatiin riittävästi ja ahoja käytettiin heinänniittoon. Käytettävissä olevassa metsässä oli hyvät varat kaskenkaatoon. Karjalaitumet olivat riittävät ja hyvät. Polttopuita, aidaksia, malkoja ja ”jyrätukkeja” riitti, mutta hirsimetsistä oli puutetta.

Brinck kutsui metsäkartaksi karttansa sitä osaa, jossa esitettiin Rusilan metsät talon nautintarajoihin asti. Brinck merkitsi karttaansa niityt ja rämeet, metsät, joista sai lehdeksiä, sekä metsän käyttökelpoisuuden kaskenpolttoon. Hän mainitsi myös koivua, kuusta, mäntyä ja haapaa kasvavat alueet. Alavat maat, ylänteiset maat, hiekkakankaat ja nummet on merkitty suuripiirteisesti. Rajan kulku rajapaikkoineen on merkitty selkeästi karttaan, ja karttaselityksessä (sekä renovoidussa että konseptissa) rajariidat vanhoine tuomiokirjeineen on selostettu tarkasti.

Komissionimaanmittareiden Johan Kiellmanin ja Erik Tulindbergin vuosina 1750—1751 laatimassa Laukaan pitäjän kartassa esitetään tietoja maaperästä ja puustosta suuremmalta alueelta. Heidän mukaansa Niemisjärven luoteis-pohjoispuolella oli ”ylänteistä” maata, kukkuloita ja laaksoja, jotka olivat hiekkamultaa ja kasvoivat lehtimetsää. Sieltä löytyi muutamia pieniä kivisiä kukkuloita sekä kuusta ja leppää kasvavia korpia. Maaperä oli hienoa hiekkaa savipohjalla. Niemisjärven lounaispuolella oli savensekaista hiekkaa (Lermo). Kauempana Ison-Kaihlasen ja Pienen-Kaihlasen lounais-länsipuolella maaperä oli suurimmaksi osaksi savensekaista hiekkaa. Tasaisemmilla mailla oli joissakin paikoissa kiviä. Alueen metsä oli monipuolinen. Sieltä löytyi kuusta, mäntyä, jonkin verran honkia, koivua, leppää, haapaa ja pajua ”sekä korvissa että nevoilla (Kärr och Måsarne) kuin myös tasaisilla mailla”. Maanmittarit olivat huomioineet pitäjänkartassa myös kanervikot ja marjat.

HH

Lähteet: KA. MHA. E47 11/1. Charta Öfwer Rusila Ägor, Uti Liefwestoriby, Laukas Sochn, och Öfresäxmäki Härad, samt Tafwastehuus Lähn. Affattat in Iulii Anno 1734. af Hend: Otto Brinck; Krigsarkivet, Tukholma. Finska rekognosceringsverket. Serie B. Pf 72, nr 1; Maanmittauslaitoksen arkisto (Jyväskylä), Hankasalmi 7:2, Laukaa 13:3; Peruskarttalehdet (1:20000) 3214:02—03 (1989); Alanen, Timo & Kepsu, Saulo, Kuninkaan kartasto Suomesta 1776—1805. SKS:n toimituksia 505. Tampere 1989; Alanko, Pentti, Puut ja pensaat. Porvoo 1988; Ekstrand, Viktor, Svenska Landtmätare 1628—1900. Biografisk förteckning. Umeå & Uppsala 1896—1903; Laitinen, Erkki, Asuttamisesta kappeliseurakunnan syntyyn. Hankasalmen historia I. Esihistoriasta vuoteen 1918. Saarijärvi 2004; Pirinen, Kauko, Savon historia II:1. Rajamaakunta asutusliikkeen aikakautena 1534—1617. Pieksämäki 1982; Saloheimo, Veijo, Hankasalmen vaiheita v. 1552—1870. Hankasalmen kirja. Toim. P. Kuokkanen. Pieksämäki 1966.

PALUU HAKEMISTOON