Suurennettu
karttaKartta Pellon Turtolan kylän metsästä 1728
Västerbottenin läänin maanmittari Nils Brenholm mittasi 1728 Ylitornion pitäjän Turtolan kylän, joka kuuluu nykyään Pellon kuntaan. Brenholm laati kylän metsistä erillisen maantieteellisen kartan, joka käsittää varsin laajan alueen. Kartassa ei esitetä Turtolan kylälle mitään kylänrajoja, ja se on maantieteellisen mittausmenetelmänsä takia suurpiirteinen. Esimerkiksi vaarojen sijainti on esitetty kartassa vain suuntaa antavasti. Kartan alue ulottuu pohjoisen Pellivaarasta etelän Paamasaareen ja laajasti Tornionjoen molemmin puolin.
Kartassa näkyvät kylän sijainti Tornionjoen itärannalla, vaarat, rämeet ja suot. Metsäalueilta on mainittu kuusi-, mänty- ja koivumetsien sijainti suunnilleen. Kuten kartasta huomataan, turtolalaisilla riitti metsää lähes rajattomasti. 1730-luvulla kaikilla taloilla sanottiin olleen niin laajat metsät, etteivät asukkaat edes tienneet minne asti ne ulottuivat.
Koska Turtolan seutu kuului karjatalousalueeseen, kartassa mainittiin karjalaidunmaat (Muhlbetzmark). Valtaosa niityistä oli rämeitä ja luhtaniittyjä, jotka sijaitsivat jokien ja järvien rannoilla. Sateisten vuosien ja suurten tulvien mainitaan aiheuttaneen niille suurta vahinkoa. Niittyjä oli varsinkin Paamajärvestä Tornionjokeen laskevan joen varrella. Joki tunnetaan nykyään osaksi nimellä Jaakononkka, osaksi nimellä Vanhajoki. Nykyisin Paamajoeksi kutsuttua joen osaa ei ole Brenholmin kartassa. Tornionjoen itäpuolelta on esitetty kaksi vaaraa, Korpivaara ja Kursuvaara. Korpivaara on nykyinen Ylinen Korpivaara (ehkä myös viereinen Alinen Korpivaara). Kursuvaara tarkoittaa joko lähempänä Paamajärveä olevaa Paamavaaraa tai kauempana etelässä olevaa Kivivaaraa.
Karttaselityksen mukaan metsissä riitti lehdeksiä ja polttopuuta kotitarpeeksi. Tervanpolttoa ei harjoitettu. Kyläläisten sanotaan rakentaneen muutamia vuosia aikaisemmin sahan (G), joka oli rakennettu Kuitasjärvestä Tornionjokeen laskevan joen pohjoisrannalle. Hirsipuuta ei tuolloin (1728) riittänyt sahaukseen, koska hieman aikaisemmin oli viety paljon hirsiä Tornion kaupunkiin, jonne oli matkaa Turtolasta 9 peninkulmaa.
Ranskan tiedeakatemia lähetti vuonna 1736 Pierre-Louis Moreau de Maupertuisin johdolla retkikunnan Tornioon suorittamaan astemittausta, jotta saataisiin todistetusti tutkittua, onko maapallo navoiltaan litistynyt. Yksi kolmiomittausketjun kiintopiste sijaitsi Tornionjoen ja Turtolan kylän länsipuolella sekä Kuitasjärven lounaispuolella sijaitsevalla Pullingilla, joka näkyy myös Brenholmin kartassa (Pullinge). Pullinkivaaralla kasvoi tuolloin suuri kuusikko, joka jouduttiin hakkauttamaan pois tähtäysmerkin rakentamista varten. Pullinki on nykyään Ruotsin puolella.
HH
Lähteet: KA. MHA. L23 8/1. Geographisk Charta uppå Turtoila Byes ågor uti Wästerbottns Norra Contract och Öfver Torneå Sochn. Afmätte Anno 1728. N. Brenholm; Ekstrand, Viktor, Svenska Landtmätare 1628—1900. Biografisk förteckning. Umeå & Uppsala 1896—1903; Outhier, Reginald, Matka Pohjan perille 1736—1737. Helsinki 1975; Teerijoki, Ilkka, Maatalouselinkeinot ja maatalouspolitiikka. Tornionjokilaakson historia II. 1600-luvulta vuoteen 1809. Jyväskylä 1993; http://www4.rovaniemi.fi/lapinkavijat/maupertuis/index.html.