Suurennettu
karttaÄhtärin Ollikkalan verollepanokartta 1728
Turun ja Porin läänin ylimääräinen maanmittari Daniel Ekman laati vuonna 1728 Ruoveden pitäjän Ähtärin kylän Ollikaisen talon (nykyinen Ollikkala Ähtärissä) tiluksista kaksi karttaa, joista toinen on laadittu talon lähitiluksista ja näyttää mitatun geometrisesti. Toista karttaa Ekman nimittää rajakartaksi. Se sisältää rajojen lisäksi monipuolisia tietoja metsäalueista. Tämä kartta näyttää mitatun maantieteellisesti, sillä esimerkiksi Ähtärinjärven rantaviivan muoto ei vastaa todellisuutta.
Kruunu oli saanut Ähtärinjärven rannalla sijaitsevan Ollikaisen talon vaihdossa kuninkaalliselta neuvokselta Fabian Wredeltä. Talon nautintarajat oli käyty, ja kartassa on esitetty rajojen kulut rajapaikkoineen. Pohjoisessa tulivat vastaan Ähtärin kylän Kaltialan ja Lipon talojen (nykyään Lehtimäellä) maat, idässä saman kylän Kukonmäen talon (nykyään Soinissa) maat, idässä saman kylän Huikurin ja etelässä edelleen saman kylän Nyyssölän talon maat. Karttaan punaisella merkitty raja oli Pedersören ja Lapuan sekä Ruoveden pitäjien välinen raja. Tämä raja oli samalla lääninraja. Rajapaikat olivat pohjoisesta etelään Soukanjylhä (4), Mustalamminkallio (5), Soidensuonmäki (6), Vähälammenmäki (7), Maanselkä (8), Liesjärvenvuori (9) ja Hiirovuori (10). Nykyinen Ähtärin ja Lehtimäen sekä Töysän välinen raja kulkee yhä suunnilleen samaa linjaa pitkin.
Kartassa mainitaan suurpiirteisesti suot (Måssa) sekä kaskeamiseen kelvolliset alueet niillä kasvavine puulajeineen. Karttaselityksessä Ekman kertoo tarkemmin Ollikaisen talon viljelyksistä ja metsistä. Metsät olivat hänen mukaansa hieman lohduttomasti enimmäkseen kalliota, kivistä maata ja nevoja. Sieltä saatiin kuitenkin riittävästi aidaksia, seipäitä, polttopuita ja hirsipuita. Metsää riitti myös tuohen saantiin, lehdeksien taittoon ja navettaan tarvittavien kuusenhavujen hankintaan. Metsälehmusta (Tilia cordata) kasvoi joissakin paikoissa tuolloin vielä Ähtärissä asti, sillä Ekman sanoo niintä saatavan vähän. Tervaa poltettiin vuosittain 10—12 tynnyriä. Maininta tervanpoltosta on seudulle varhainen.
Kaskimaata ei ollut tuolloin enempää kuin ¼ tynnyrin kylvöön (peltoruista, ilman nauriita). Pienet niittykappaleet Ekman on luetellut karttaselityksessä kirjaimilla F—N. Ne sijaitsivat karttaan kirjaimilla merkittyinä Maksajoen ja Konipuron/Vehkapuron varsilla. Niitynraivaukseen ei katsottu metsäalueilta löytyvän paikkoja. Ollikaisen laitumet olivat Ekmanin havaintojen mukaan hyvät. Ähtärinjärvessä olevat Isosaari, puolet Lehtisaaresta, Vähäsaari ja Kannussaari kasvoivat kuusta, mäntyä ja koivua. Kesäisin ne olivat nuoren karjan laitumena. Kesäisin kylästä ei ollut mitään ”ulosmenotietä” (uthwäg), vaan kaikkialla oli Ekmanin ilmoituksen mukaan järviä ja soita. Ähtärin kappelikirkolle oli matkaa vesitietä pitkin 3 peninkulmaa.
HH
Lähteet: KA. MHA. E50 9/1. Ollikainen Af Ettzeri By I Biörneborgs Lähn Öfre Sattagunda Häradh, Rouwässi Sochn Och Ettzeri Capell. Afmätt Åhr 1728 Af D:V:Ekman; KA. MHA. E50 9/2. Ollikainens Råå= Charta Af Ettzeri By I Biörneborgs Lähn, Öfre Sattagunda Öfre Dehls Häradh, Rouwässi Sochn Och Ettzeri Capell, Giäld. Afmätt= Åhr 1728 Af D:V:Ekman; Alanko, Pentti, Puut ja pensaat. Porvoo 1988; Ekstrand, Viktor, Svenska Landtmätare 1628—1900. Biografisk förteckning. Umeå & Uppsala 1896—1903; Jokipii, Mauno & Kankaanpää Matti J. & Nissilä, Viljo & Orkamo, Ilma, Vanhan Ruoveden historia I:2. Liiteosa. Vanhan Ruoveden talonhaltijat. Matrikkeli 1552—1809. Jyväskylä 1990.