Suurennettu kartta

Kartta Haminan ympäristön metsistä 1725

Vehkalahden Uusikaupunki perustettiin vanhalle kauppapaikalle Vehkalahden pitäjän kirkon viereiselle kannakselle maakaupunkina vuonna 1653. Paikka mainitaan asiakirjoissa ensi kerran vuonna 1396. Tuolloin mainitaan maatila, joka sijaitsi kankaalla Vehkalahden kirkon luona (upå malmenom åtte wid Wekelax kirkio). Vehkalahti esiintyy jo varhain kartoissa, ja se mainitaan ruotsalaisen Olaus Magnuksen Carta Marinassa vuonna 1539 (Vekelax) sekä flaamilaisen Gerhardus Mercatorin Pohjoismaiden kartassa vuonna 1595 (Wekelax).

Viipurin ja Savonlinnan läänin maanmittari Erik Aspegren laati Vehkalahtea varten asemakaavan jo vuonna 1649, sillä kaupungin perustamista varten asemakaava oli laadittava etukäteen. Aspegrenin asemakaava on sijoitettu Vehkalahden kirkon viereiselle kannakselle, ja siitä on löydettävissä kirkko sekä kolme saarta. Aspegren laati erikseen pienen ”maakartan” isommasta alueesta; siihen hän merkitsi kaupungin lähimpien kylien sijainnin. Kartta on maantieteellisesti laadittu, ja siinä kuvataan myös rannikko ja saaristo. Kylät ovat luettelossa nimettyinä, mutta kartassa ne on esitetty vain pisteinä.

Kaupungin alueella oli kasvanut merkittävä metsä, sillä Vehkalahden kirkkoherra väitti – ilmeisesti liioitellen – siellä olleen paksuja tukkipuita. Pappila oli saanut sieltä kaiken puutavaran, tervaa ja aidaksia. Myös laidunmaata oli menetetty kaupungin alueeseen. Kirkkoherra väitti kaupungin irtaimen väestön varastaneen häneltä puuta pappilan metsistä. Kaupunkilaisten oli vaikea saada rakennuspuuta, ja laitumet olivat niukat. Kaupunkialueen laajentaminen oli pitkään vaikeaa, koska Pappilan sekä Husgafvel- ja Poitz-sukujen maaomistukset olivat sen vieressä. Pampyölin ja Hietakylän välinen raja oli pitkään epäselvä, eivätkä kaupungin asukkaat tienneet kaupungin alueen laajuutta.

Kaupunki sai tapulikaupunkioikeudet vuonna 1723. Sen nimeksi tuli Friedrickshamn, joka muuttui pian muotoon Fredrikshamn ja lyheni sitten Haminaksi. Koska kaupunki jäi valtakunnan itärajalle, sitä alettiin linnoittaa ja varustaa vallituksilla. Ensimmäisen suunnitelman laati kenraali Axel Löwen vuosina 1722—1724. Haminan jäätyä vuonna 1743 Venäjän puolelle venäläiset täydensivät sen varustuksia ja jatkoivat kaupungin linnoittamista. Näin kaupungin asemakaava sai vähitellen nykyisen kehämäisen muotonsa.

Savonlinnan ja Kymenkartanon läänin maanmittari Henrik Richenberg laati geometrisen kartan Haminan kaupungin sekä Vehkalahden pitäjän Hietakylän, Vehkalahden, Pappilan ja Pampyölin metsistä ja ulkomaista vuonna 1725. Kartoitettu alue rajoittui Salmenkylään, Sivattiin, Pampyöliin, Kattilaiseen (nykyään Virolahdella), Mäntlahteen, Vilniemeen ja Poitsilaan. Richenbergin kartassa nähdään Haminan kaupungin paikka (numero 1) lahden lounaispuoleisella kannaksella, johon on piirretty Vehkalahden kirkko, maaherran kartano, parakki (Baracken), lukkarintupa ja pappila (2). Kaupungin alueen länsi-ja eteläpuolelle on merkitty kirjaimilla eri omistajilla olleet pienet sarat (tegar).

Kaupungista luoteeseen kulkevan tien varrella oli Taskalin hävinneen autiotalon maita ja sillan jälkeen rakennus ampumatarvikkeiden säilytystä varten (Ammunitions Huus). Rakennuksen luona tie haarautui Porvooseen ja Lappeenrantaan. Muut kuvatun alueen rakennukset ja asumukset sijaitsivat suuren merenlahden itärannalla. Tässä lahdessa (kutsuttu myöhemmin Pampyölin-ja Kirkkojärveksi) kasvoi jo tuolloin niin paljon ruokoa (Hvas och Röör), että se oli täysin ”kasvanut umpeen” (igenwuxen). Kartassa näkyvät suurimmat saaret olivat Pitäjänsaari (Sochn Holmen) ja ”Tullisaari” (Passholmen, nykyinen Tervasaari). Pappilansaarista ”Pieni Papinsaari” (Lilla Prästholmen) on kasvanut myöhemmin yhteen toisen saaren kanssa. Nykyisin sen nimi on Etusaari, kun taas ”Iso Papinsaari” (Stora Prästholmen) tunnetaan nimellä Takasaari.

Kaupungin alueen itäpuolella oli tasaista hiekkanummea, jonka kautta maantie kulki kohti Viipuria. Edelleen kaupungin itäpuolella sijaitsi valtava Kattilaisen kylän metsään saakka ulottuva metsäalue. Richenberg kertoi sen olevan kohtalaisen hyvää kuusta ja mäntyä kasvavaa tarvemetsää, josta saatiin polttopuuta. Sieltä löytyi myös vähän hirsi-ja lehtimetsää. Richenberg merkitsi edelleen karttaselitykseensä, etteivät eräät Pampyölin asukkaat tienneet mistään rajankäynneistä kylien ja talojen välillä ja että kaupunki tulisi erottaa rajoilla muista taloista ”metsässä ja ulkomaalla” (utj Skogen och uthmarcken). Myös yhteismaa tulisi jakaa taloille kunkin veroluvun mukaan. Maiden jako ja rajankäynnit saatiinkin suoritettua vuonna 1726. Richenberg laati maiden jakamisesta erillisen kuvauksen, ja rajat rajapaikkoineen merkittiin karttaan. 

HH

Lähteet: KA. MHA. G17 3/1. FriedrichsHamns Stads Sampt Sandby, Wäckelax, Prästegård, och Bamböhles Skog och uthmarck, är Belägit i Kymmenegårds Härad Sampt Wäckelax Sochn af mätt Anno 1725 af Henr: Richenberg; Ekstrand, Viktor, Svenska Landtmätare 1628—1900. Biografisk förteckning. Umeå & Uppsala 1896—1903; Nordenstreng, Sigurd, Haminan kaupungin historia. Ensimäinen osa. Ruotsin vallan aika. Hamina 1909; Nordenstreng, Sigurd ja Halila, Aimo, Haminan historia I. Ruotsin vallan aika (v:een 1742). Mikkeli 1974; Rosén, R., Vehkalahden pitäjän historia I. Suur-Vehkalahden asutus- aluehistoria n. vuoteen 1610. Helsinki 1936.

PALUU HAKEMISTOON