Espoon Vanhankartanon ja Vantaan Hämeenkylän metsäkartta 1700
Ruotsi-Suomen
maanmittarit tekivät maantieteellisiä kuvauksia ja maanmittauskarttoja eli
geometrisia karttoja selityksineen 1600-luvun keskivaiheilta lähtien. Helsingin
pitäjän kirkonkylässä syntynyt Samuel Brotherus oli Suomen tuotteliaimpia
maanmittareita Ruotsin vallan aikana. Hän kartoitti aluksi maita Ruotsissa, Skånessa,
Bohuslänissä ja Västmanlandissa. Suoritettuaan maanmittarin tutkinnon hänet
määrättiin Uudenmaan ja Hämeen läänin ylimääräiseksi maanmittariksi
vuonna 1693. Ennen kuolemaansa vuonna 1712 hän laati 3 kaupunkikarttaa, 32
karttaa Helsingin pitäjän alueelta ja lisäksi noin 150 karttaa Uudenmaan ja Hämeen
läänistä.
Suomesta
laadituista 1600-luvun maantieteellisistä kuvauksista vain muutama käsitteli
metsämaita. Maantieteellisessä kartoituksessa mittauskäytäntö muistutti
maanmittauskartoituksen menettelyä. Samuel Brotheruksen piirtämä Skogz Charta
uppå Gambelgårg och Tafwstby vuodelta 1700
on tyypillinen tuon ajan yleispiirteinen karttakuvaus, jonka erityiskohteena
ovat Espoon Vanhankartanon (Gammelgård) kylän ja nykyisen Vantaan Hämeenkylän
(Tavastby) metsämaat. 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa Vanhankartanon kylässä
oli Brotheruksen mukaan 10 ja Hämeenkylässä 9 taloa. Piirrokset kuvaavat
talojen sijaintia kylässä. Hämeenkylän talot sijoittuvat Pitkäjärven (Lång
Träsk) ja Pikkujärven (Lillträsk) eteläpuolelle. Vanhankartanon kylän
asumukset olivat Pitkäjärven pohjois- ja länsipuolella. Metsäkartta-nimestä
huolimatta Vanhankartanon ja Hämeenkylän kuvausta ei voi verrata sisällöltään
varsinaisiin 1700- ja 1800-lukujen metsäkarttoihin.
Brotheruksen
Vanhankartanon ja Hämeenkylän maantieteellinen kartta on tyypillinen
rajakartta, jossa maastoon merkityt rajapyykit erottavat Espoon Vanhankartanon
kylän ja Hämeenkylän metsät Helsingin pitäjän maista. Brotherus määritteli
mittaamalla ainakin metsän rajat ja rajapyykit asemapisteiden perusteella.
Muiden asemapisteiden määrittelyssä Isojärvi ja siihen laskevat purot olivat
merkittävänä apuna. Hän numeroi rajapyykit (1—29) ja varusti selitysosan (Notarun
Explicatio) tarkentavin tekstein. Rajapyykit 23—29 ja 10 jakoivat Hämeenkylän
ja Vanhankartanon kylän metsämaat. Nämä pyykit ovat nykyisin lähes
sellaisinaan Espoon ja Vantaan kaupunkien rajapaikkoina. Kartan ensimmäinen ja
23. rajapyykki erottavat Espoon Bembölen ja Vanhankartanon sekä Helsingin pitäjän
Ison Huopalahden (Stoor Hoplax) omistamat maat. ”Stora Landts vägen” eli
vanha Turun tie kulki ensimmäisen rajapyykin läheisyydessä ja Lippajärven (Klapträsket)
eteläpuolella. Paikallistie ohjautui Lapinkylän suunnasta Hämeenkylään ja
Vanhankartanon kylään sekä edelleen Träsandan kautta vanhalle Turun tielle.
Vanhankartanon kylän maat rajoittuivat muun muassa Träsandan, Bodomin (Puotinen),
Skrakabyn (Koskelo) ja Rödskogin (Röylä) kylien maihin.
Hämeenkylän
ja Helsingin Ison Huopalahden talolliset kiistelivät metsämaistaan Hämeenkylän
eteläosassa. Hämeenkylän itäpuolella vaatimuksiaan metsämaihin esittivät
muun muassa Kaarelan (Kårböle), Martinkylän (Mårtensby/Mårtensdal),
Lapinkylän (Lappböle) ja Riipilän (Ripuby) talolliset. Rajapaikat ovat lähes
poikkeuksetta paikallistettavissa ja paikkatietojärjestelmään merkittävissä
koska Hämeenkylän ja Vanhankartanon kylistä on käytettävissä muuta
kartta-aineistoa ja tuomiolirja-aineistoa. Kylien metsämaiden ja muiden
omistusten pinta-ala on laskettavissa varsin tarkasti, vaikka kartan selitysosa
ei tarjoakaan pinta-alatietoja. Samuel Brotherus piirsi karttaan tukholmalaisen
mittakaavan mukaisen (Scala Ulnarum) 5000 kyynärän (kyynärä = 59,4 cm)
pituisen mittajanan aikakauden ohjeiden mukaisesti. Sitä voi hyödyntää
kylien metsämaiden laskennassa.
Järvien,
lampien ja purojen ohella Brotherusta kiinnostivat niityt, jotka sijoittuivat pääasiallisesti
lampien, purojen ja jokien läheisyyteen. Esimerkiksi Lammaslammen (Lamjträsk)
läheisen suon hän merkitsi karttaan heinän hankinta-alueena. Vanhankartanon,
Puotisen ja Röylän kylien välinen rajapaikka, Lambertin niitty (Lambärsäng)
on käytössä vieläkin alueen kaupungistumiskehityksestä huolimatta. Metsän
tyyppiä ja käyttötarkoitusta Brotheruksen kartta ei osoita. Erottamalla suot
sekä vesi- ja niittyalueet voidaan tehdä päätelmiä kylien metsämaista, mikäli
vertailuaineistona käytetään muita alueesta kertovia karttoja ja erityisesti
isojakokarttoja. Niihin saatettiin merkitä tietoja metsäpohjan laadusta ja
metsämaan luonteesta. Luonnonympäristön muutoksesta Brotheruksen kartta antaa
vaillinaista pohjatietoa.
HJ
Lähteet: