Suurennettu kartta

Paraisten pitäjän Penilän kylän vero-omistukset 1698

Ruotsissa syntynyt Johan N. Vettervik harjoitteli maanmittausta oppipoikana Liivinmaalla 1680-luvulla. Työskenneltyään muutaman vuoden Porissa ylimääräisenä maanmittarina hän ryhtyi korjaamaan Uudenmaan läänissä komission keskeytyneitä maanmittaustöitä. Vuonna 1688 hänet nimitettiin Turun läänin ylimääräiseksi maanmittariksi. Hän noudatti kartoituksissaan vuoden 1688 johtosääntöä, jossa maanmittareita kehotettiin mittaamaan ja kuvaamaan kaikki asianmukaisella tavalla ja ”oikein käytettyjen koneiden avulla eikä vain arvelujen ja kertomusten mukaan”. Mittauksessa oli käytettävä koneita, tankoa, köyttä ja kompassia tukholmalaisten kyynärien mukaan. Muista koneista mainitaan välttämättöminä maanmittaritaulu, viivoitin dioptereineen, käsiharppi ja 25 kyynärän pituinen mittaketju.

Vuonna 1698 Johan Vettervikin laati kartan Pennilä bys Åbo Lähn Pykie härad och Pargas Sochn Opå Kakskerta Öen. Turun läänin Piikkiön kihlakunnan Paraisten pitäjän Pennilän, jota nimitetään myöhemmin Peniläksi, kylässä oli ainoastaan kaksi taloa. Vuoden 1540 maakirjaan Paraisten pitäjään merkittiin 99 kylää, joissa oli 12 säteriä ja 331 taloa; Varsinaissuomalaiseen tapaan pitäjän kylät olivat talomäärältään pieniä. Keskiajalla Turun ”piispanpöytä” sai omistukseensa Turun ympäristössä sijaitsevia tiloja, joista Kakskerran kylään kuulunut Penilä oli lampuotitilana 1400-luvun lopulla. Uskonpuhdistusta seuranneessa kirkkoreduktiossa piispa joutui luopumaan lampuodeistaan 1500-luvun keskivaiheilla, jolloin Kakskerran pohjoisosan kylät, muun muassa Penilä, tulivat kuulumaan Paraisten nimismiespitäjään. Vuonna 1830 Penilän kylä siirrettiin hallinnollisesti Kaarinan pitäjään. Kirkollisesti se kuului siihen 1500-luvulta lähtien.

Johan Vettervikin oli helppo toteuttaa maanmittausohjeen kehotus ”silmämääräisestä katselmuksesta”, koska Penilän alueella oli korkeita mäkiä ja koska kylän maat rajautuivat Vapparin merenlahden ja Kakskerranjärven väliselle kannakselle. Vuoden 1688 ohjesäännön mukaan Vettervik määräsi kylän ja talot geometrisesti kartalle sekä merkitsi oikeille paikoille pellot, niityt, mäet, hakamaat ja muut tilukset, torpat ja torpanpaikat, metsäniityt, virrat, purot ja järvet sekä kylään rajoittuvat meren ja järvenrannat, metsä ulko- ja laidunmaineen, rämeet, suot ja suuret vuoret. Paraisten Penilän kylän kartta on tyypillinen 1600-luvun talojen tiluksia ja kylän omistuksia kuvaava geometrinen eli maanmittauskartta. Yksityiskohtaisen luotettava Penilän kylän kartta on luonteeltaan verollepanokartta. Kylän rajat läntisen Raustvuoren ja itäisen Kierlän (Kärlä) taloihin ovat säilyneet 300 vuoden ajan lähes muuttumattomina. Penilän talot erotettiin Kierlästä keskiajan lopulla – yhteisestä historiasta kertova Penilän sarkaniitty jäi muistoksi Kierlän jakokunnasta.

Penilän molemmat talot olivat 1500-luvun lopulla tilapäisesti autioina ja Penilän kruununtila asumattomana. Penilän kolme verotaloa yhdistettiin yhdeksi verotaloksi, joka autioitui vuonna 1579. Penilän talolliset valittivat 1640-luvulla, että Hannu Krank -niminen aatelinen oli ottanut heidän parhaan Laitaröön niittynsä ja siihen kuuluvan kala-apajan. Siitä huolimatta he joutuivat maksamaan niistä veroa. Paraisten pitäjässä alkoi ”uusi autiokausi” Tanskan sodan (1675—1678) ja vaikeiden viljakatojen jälkeen. Muun muassa Penilän talo jäi verotuksellisesti autioksi. Sen sijaan 1690-luvun nälkävuodet eivät aiheuttaneet kylässä merkittävää autioitumista. Penilän kruununtila oli nälkävuosien seurauksena verotuksellisestikin autiona.

Paraisten verokuntaan kuuluvissa Kakskerran kylissä, muun muassa Penilässä, oli vallalla kylvöjärjestelmään perustunut lohkojako, vaikka peltojen sarkajako oli yleinen pitäjän vanhoissa kylissä. Matti Paavonpojan asuttama Penni (17) ja sen länsipuolella sijaitseva Kallaren (11) olivat kruununtiloina vuonna 1698. Vihertävissä niittyaitauksissa sijaitsevat pellot (vaalea) Vettevik merkitsi selitystä varten numerolla ja kuvasi ne ojitettuina lohkoina. Punertavat peltolohkot olivat verotuksellisesti autiona. Tilojen pellot ja niityt sekä niiden viljelyslohkoissa sijaitsevat metsäsaarekkeet tangotettiin. Penilän talojen omistuksia ja rajoja voidaan tarkentaa edelleen isojakokarttojen avulla. 1780-luvulta lähtien laaditut isojaon asiakirjat antavat vertailutiedot talojen kotipalstan laajuudesta. Verotuksellisen luonteensa vuoksi kartan (1:8000) tietoja voidaan verrata peruskartan (1:20 000) maaston kohteisiin paikkatietojärjestelmän avulla. Vuoden 1698 kartassa talojen kotipalstan keskellä sijaitseva pelto- ja niittyalue – peltolohkot 1 ja 3 ja niittymaat 7 ja 10 – oli 1980-luvun peruskartalla lähes saman laajuinen. 1690-luvun viljelyspalstan pohjoisella reunalla kulkeva tilustie noudattelee peruskartan maastonkohteita.

Johan Vettervik käytti kartoituksessaan mittapöytämittausta. Hän ilmoitti tangottamansa pelto- ja niittyalan erikseen neliökyynärinä, jotka hän muunsi tynnyrinaloiksi. Penilän taloilla oli noin 40 tynnyrinalaa (noin 20 hehtaaria) viljelys- ja heinämaata. Lisäksi hän kertoi viljelysalueen laajuuden joutomaineen – aidatuilla niittyalueilla oli mäkisiä ja kallioisia metsäsaarekkeita, jotka maanmittari luokitteli verotuksellisesti arvottomiksi. Länsi- ja eteläpellon sekä eteläisen niittyalueen (lohko 7) välistä metsämaata Vettervik kuvasi kiviseksi ja hiekkaiseksi mäkimaaksi, jossa harvaan kasvustoon kuului mäntyä ja koivua. Pelto- ja niittyvainion sekä Kakskerranjärven välisellä metsämaalla oli niukasti puuta. Vettervikin arvion mukaan alue oli suoperäistä, mäkistä, kivistä ja kuivaa; pienten mäntyjen lisäksi metsän kasvustoon kuului pensaikkoa.

Varsinais-Suomen metsät ja kalavedet sekä moni laidunmaa olivat keskiajalta lähtien kylien ja jopa usean kylän muodostaman jakokunnan yhteisomistuksessa. Penilän kylä muodosti yhteismetsää omistavan jakokunnan keskiajalla. Paikkatietojärjestelmän avulla jakokunnan metsien laajuus on laskettavissa, koska Vettervik erotti metsät ja vähäiset suoalueet tarkasti aidatuista viljelyksistä. Kotipalstan pellot ja niityt olivat Penilän talojen yksityisomistuksessa ja jakokunnan metsät laidunmaana ja kotitarvekäytössä. Oheiseen karttaan merkitsemiensä huomautusten lisäksi maanmittari kuvasi kotipalstan metsien luonnetta karttaselityksissä. Kotimetsässä oli pienikasvuista kuusi- ja koivupuuta katajapensaiden lomassa. Kruununtiloilla oli jonkin verran poltto- ja aidaspuuta sekä metsää lehdeksien hankintaan, mutta kalastusmajojen ja heinälatojen korjaamiseen metsää oli niukasti. Rakennusten kunnostamiseen Penilässä ei ollut lainkaan metsää. Maaperältään kuivat metsät olivat hyviä laidun- ja heinämaita. Sen sijaan metsästykseen ja kaskeamiseen Penilän maat eivät maanmittarin mukaan soveltuneet. 

HJ  

Lähteet: Vettervik Johan: Pennilä bys Åbo Lähn Pijkie härad och Pargas Sochn Opå Kakskerta Öen. Förfallad 1698. Mittakaava 1:4000. KA, A 23 27:1/2; Samlingar i Landtmäteri. Första samlingen. Instruktioner och Bref 1628—1699. Stockholm 1901; Gustafsson, Alfred, Maanmittarikunta ja mittaustyöt Ruotsin vallan aikana. Suomen maanmittauksen historia I. Porvoo 1933; Hämäläinen, Heikki & Roiko-Jokela, Heikki, Kartat metsienkäytön lähteenä. Metsien pääomat. Metsä taloudellisena, poliittisena, kulttuurisena ja mediailmiönä keskiajalta EU-aikaan. Toimittanut Heikki Roiko-Jokela. Jyväskylä 2005; Innamaa, Kerttu, Aikakausi 1600—1721. Kaarina pitäjän historia 1. Turku 1952; Innamaa, Kerttu, Aikakausi 1721—1870. Kaarina pitäjän historia 1. Turku 1952; Niemelä, Osmo, Suomen karttojen tarina 1633—1997. Näin Suomi kartoitettiin kuvaksi. Helsinki 1998; Oja, Aulis, Kaarina pitäjän historia 2. Kaarina keskiajalla ja 1500-luvulla. Turku 1946; Suistoranta, Kari, Paraisten historia. Turku 1985; Suomen maanmittarit 1628—1928. Nimi- ja henkilöluettelo. Julkaisija Suomen maanmittariyhdistys. Laatinut E. O. Vaajakallio. Helsinki 1929.

PALUU HAKEMISTOON