Suurennettu kartta

Kanneljärven Sykiälän kylän tiluskartta 1665

Viipurin ja Savonlinnan läänin maanmittari Erik Aspegren mittasi Äyräpään kihlakunnan kolme pitäjää geometrisesti vuonna 1643. Hänen mukaansa kihlakunnassa oli paljon nauttimattomia paikkoja, jotka olivat hiekkakukkuloita, rämeitä, korpia ja lähteitä. Kihlakunnassa oli hänen mukaansa riittävästi kaski-, hirsi-, lehti- ja tuohimetsiä samoin kuin paikkoja peltojen ja niittyjen laajentamiseen. Uudenkirkon pitäjän Sykiälän kylässä (Sikiöläby) oli Aspegrenin mukaan tuolloin tilaa kaskimetsille ja ulkomaille. Kartassa esitetään vain kylän lähimmät pellot ja niityt ilman metsiä. Metsät selostetaan lyhyesti karttaselityksessä. Kylännimi Sykiälä johtunee sukunimestä Sykiäinen, vaikka kylässä esiintyneen suvun nimi kirjoitettiin 1600-luvulla yksinomaan muodossa Sikiö(inen). Kylännimi esiintyi tuolloin muodossa Sikiölä (Sikiöläby), mutta myöhemmin se muuttui muotoon Sykiälä. Kylä sijaitsi Vammeljärven itäpuolella ja Kuuterselänjärvien lounaispuolella. Sykiälä kuuluu nykyään Venäjään ja alueen nimenä on Bojkova (= ”Taistelukenttä”).

Aspegren mittasi Sykiälän uudelleen 1665, kun hän teki ”geometrisen kirjan” Bo Rosenstiernan omistuksista Uudenkirkon pitäjässä. Kylässä oli ollut vuonna 1643 seitsemän taloa, joista neljä oli autiotaloa. Autioista yksi (Heikens öde) oli ollut veronmaksukyvyttömänä peräti 100 vuotta, ja sen maat olivat jo täysin metsittyneet. Myös kolmen muun autiotalon tilukset olivat metsittyneet. Vuoden 1655 maakirjan mukaan Rosenstiernalla oli Sykiälässä yhteensä 4 veroa, joista 1 1/8 veroa oli ratsutiloja. Aspegrenin kartan 1665 mukaan kylässä oli 10 taloa, joista jo kuusi oli autiona. Asutuista taloista kaksi taloa oli ratsutilana (Sikiö ja Oravainen) ja yksi rakuunatilana (Kurppa). Aspegren kuvasi vain kylien lähimmät pellot ja niityt sekä rämeet (Moras).

Aspegren mittasi vuonna 1665 myös Uudenkirkon kylien metsäsarat (Skogztegar) ja laati niistä luettelon. Sykiälän kylässä oli 22 erinimistä metsäsarkaa, joiden pituus ja leveys oli mitattu mittaköydellä (Snöre) kyynärinä. Vain osa Motalanmaa- ja Sotko-ojanmaa-nimisistä saroista löytyy kartalta merkittyinä kirjaimella F; muut metsäsarat löytyvät vain luettelosta. Lähes kaikkien sarkojen nimet ovat maa-loppuisia. Aspegren luettelee myös kylän niityt ja niistä saatavan heinämäärän kuormina. Lopuksi hän kertoo kylän piirirajat rajapaikkoineen. Naapurikylät olivat Kanneljärvi, Neuvola ja Vammelsuu.

Luettelossa olevien sarkojen pinta-ala voidaan laskea niiden mitoista. Lähes jokaisen saran kohdalla on maininta sen tilasta. Näin voidaan hieman yleistäen laskea eri tilassa olevien maiden osuus sarkojen yhteispinta-alasta. Metsää oli ainoastaan 3 % ja nuorta metsää 4 %. Hakattuja metsiä oli 8 %. Tarkemmin määrittelemättömiä kaskia oli 38 %, ruiskaskia 12 % ja kauralle kylvettyjä kaskia 7 %. Metsää olisi ollut siis yhteensä vain 7 % ja erilaisia kaskialueita yhteensä yli puolet eli 57 % pinta-alasta. Tästä huolimatta kylässä oli Aspegrenin mielestä ”hyvä paikka metsille ja ulkomaille”, joten mainittu tilanne näyttää tuolloin katsotun luonnolliseksi. Huomattakoon kuitenkin, että luettelossa olevista mitatuista saroista 27 % on ilman selitystä niiden käytöstä tai tilasta.

Uudenkirkon pitäjästä on säilynyt 1600-luvulta myös yksi maantieteellinen kartta. Päämaanmittauskonttorissa työskennellyt maanmittari Lorenz Insulander laati 1600-luvun lopulla provinssikarttoja ja teki maantieteellisen kartan Uudenkirkon ja Kivennavan pitäjistä viimeistään vuonna 1686. Kartan mittakaava on peninkulmissa (Scala Milliarium). Maantieteellisen mittausmenetelmänsä takia kartta ei ole kovin tarkka (esimerkiksi järvien sijainti ja asento). Kartassa esitetään ainoastaan kirkkojen, kylien, järvien, jokien, rämeiden (Moras) ja teiden sijainti. Siinä on kuitenkin runsaasti paikannimiä.

Suomen arkistoissa ei ole säilynyt Sykiälän kylästä 1690—1710-luvun karttoja tai verorevisiokarttoja, joita laadittiin 1700-luvun loppupuolella. Viipurin läänin maanmittauskonttorissa tiedetään olleen tallella vielä vuonna 1818 muun muassa Uudenkirkon karttoja. Maanmittauskonttorin kartoista useat olivat tuolloin huonon hoidon takia turmeltuneet, eikä niitä katsottu voitavan korjata paikkaamalla. Mikäli näitä karttoja on vielä olemassa, niiden pitäisi löytyä Venäjältä Leningradin oblastinarkistosta (Viipurissa) Viipurin läänin maanmittauskonttorin arkistosta. Kansallisarkistossa on tallella vuodelta 1801 kartta rajankäynnistä Uudenkirkon kruunulle kuuluneiden Sykiälän, Vammelsuun ja Tyrsyvän kylien sekä lahjoitusmaina olleiden Kivennavan Raivolan ja Terijoen kylien välillä. Kartan laativat maanmittarit Johan Wallberg ja Anton Sverov. Seuraavat säilyneet kartat Sykiälästä ovat isojakokartat; isojako aloitettiin kylässä 1850-luvulla. 

HH

Lähteet: KA. MH 443; MHA. G1, 45—46; MHA. G31 1 8/1—30; Riksarkivet, Tukholma. Lantmäteristyrelsens leveranser 1850, nr 46; sama, nr 147. Afrijthningh på Sikiöläby Belägen I Nykyrckio Sochn; Ekstrand, Viktor, Svenska Landtmätare 1628—1900. Biografisk förteckning. Umeå & Uppsala 1896—1903; Jaatinen, Martti I., Karjalan kartat. Tampere 1997; Montonen, Paavo, Kanneljärvi. Kahdeksan kylän pitäjä. Lohja 1957; Nohrström, Walter, Isojaot Suomessa Venäjänvallan aikana. Suomen maanmittauksen historia II. Porvoo 1933; Saloheimo, Veijo, Viipurin karjalaiset kotona ja maailmalla 1541—1620. Viipurinkarjalaisten sukunimien esiintyminen muualla Suomessa ja lähialueilla liikkuvuuden mittarina. Suomen Sukututkimusseuran julkaisuja 57. Helsinki 2006; Svenska Landtmätare 1628—1900. Biografisk förteckning af Viktor Ekstrand. Umeå & Uppsala 1896—1903; Venäjällä Leningradin oblastinarkistossa Viipurissa säilytettävät suomalaiset arkistot, kts. http://www.joensuu.fi/historia/oblast/index.html. – Fond 268 on Viipurin läänin maanmittauskonttorin arkisto, jossa on 12606 asiakirjavihkoa vuosilta 1704—1944.

PALUU HAKEMISTOON